Turun Blankon ikkunoissa killui kaksi valokuvateostani tämän kuun alusta lähtien. Onneksi se dokumentoitiin, sillä tunsin ylpeyttä. En miltein koskaan näytä kuviani julkisilla paikoilla. Toivon, että joku oikeasti näki nuo teokset, eikä vain katsonut.
Laitan tänne blogiin kuvia festareilta heti kun ehdin. Luvassa oikeastaan vain keikkakuvia. Ensi vuonna voisin kokeilla dokumentaarisia taitojani ja ottaa muutakin kuin vain kuvia lavan edestä.
Tästä tulikin mieleeni, että on hyvä olla kiitollinen välillä. Olen kiitollinen, että olen saannut kuvata hienoja artisteja tänäkin vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti